18.11.2021 Potilastietojärjestelmien umpikuja
Kolmen vuosikymmenen ajan olen ollut terveyskeskuslääkärinä kehittämässä ja antamassa palautetta monesta erilaisesta potilastietojärjestelmästä. Tietoa ne antavat lisää, mutta poikkeuksetta ovat hidastaneet vastaanottotyötä. Kun ennen saatoin selvitä potilaan kohtaamisesta kahdessakymmenessä minuutissa enää ei yleensä puoli tuntiakaan riitä. Ennen muuta kirjaaminen ja tiedon selaaminen vähentää vastaanottohetkestä kontaktiaikaa potilaan kanssa.
Kollegat saivat torjuttua Asterixhankinnan Keski-Suomessa. Apotti pääkaupunkiseudulla on saanut kuulla kunniansa viimeksi 16.12 (HS) kollegoiden Vaaranen ja Lyly toimesta ja moni sen hankintaan jo alunperin lupautunut kunta luopui aikeesta ja jatkaa vanhoilla systeemeillä.
Mikä tässä sitten mättää? No se on rakenteisuus. Rakenteisuus tietojärjestelmässä tarkoittaa rajusti yksinkertaistettuna sitä, että tallennettava ja kirjattava tieto pilkotaan mahdollisimman pieniin ja tietyllä tavalla teknisesti tarkoituksenmukaisiin osioihin. Vaatimus koskee kaikkia uusia järjestelmiä ja tuli oikeastaan OmaKanta -arkiston myötä. Tietoa ei voi sinne tarjota eli tietojärjestelmä ei voi keskustella Kanta-arkiston kanssa jos data on isoina kokonaisuuksina.
Käyttäjälle pienet tieto-osiot tarkoittavat enemmän klikkauksia - paljon enemmän klikkauksia. Paljon enemmän kohtia ruudulla, joihin on pakko vastata jotakin. Siksi siis aikaa kuluu enemmän. Ja koska käytössä olevat tietokoneet ja talon palvelimet eivät koskaan ole viimeisintä huutoa vaan jaksamisensa äärirajoilla niin uusien ja raskaampien ohjelmien kanssa joka klikkauksen välillä lääkäri joutuu tuijottamaan aiempaa pidempään ranta-palloa ja odottamaan, että pääsee tekemään seuraavan pakollisen merkinnän. Jo viisitoista vuotta sitten joku oli laskenut että lääkärin vuosityöajasta kaksi viikkoa kuluu välipyörylää tuijotellen.
Yksityispuolella oman talon käytössä näppärästi toimivat ohjelmat ovat huonosti yhteensopivia talojen ulkopuoliseen tiedonsiirtoon.
Rakenteisuuden perusongelma on se, että niin pienet ja ennen nopeat asiat kuin suuremmat kokonaisuudet täytyy kaikki kirjata monimutkaisella, raskaalla ja aikaa vievällä tavalla.
Mitä järkeä sitten rakenteisuudessa on? Se antaa koneälylle välittömästi informaatiota analysoida meneillään olevaa ilmiötä ja reaaliaikaista tietoa kuten esimerkiksi paraneeko potilaat nopeammin sairaalasta lääkkeellä A vai B eikä tietoa tarvitse lähteä kaivamaan erillisillä tietokoneajoilla myöhemmin ja odottaa tieteellisiä tutkimustuloksia kuukausia ja vuosia. Tätä ominaisuutta hyödynnetään vielä heikosti, mutta esimerkiksi sote-alueiden kokoisissa väestömääristä tieto on hyvin käyttökelpoista. Ongelma on, että peruslääkärille tietokoneen ääressä nämä hyödyt eivät konkretisoidu vaan ainoastaan lisä vaivannäkö ja hitaus.
Tähän liittyy lisärasitteena moninaiset tietosuojan lisäämisestä tulevat vaatimukset. Lainsäätäjän ajatus on kaunis, mutta en ole nähnyt yhtään kustannus- enkä muutakaan laskelmaa siitä, että mikä on lisäpykälien hintalappu kansantaloudelle. Uusimpana tuli vastaan se, että jokaisen alle 18 vuotiaan kohdalla joka käynnillä pitää merkitä erikseen onko hän kykenevä ottamaan itse kantaa omista asioistaan ja saako tietoja hänestä antaa hänen vanhemmilleen - myös vastasyntyneiden. Jos merkinnän jättää tekemättä niin isä tai äiti ei saa reseptillä lääkettä ulos apteekista. Todella pienelle vähemmistöllä lapsia tämä saattaa olla merkityksellistä, mutta lääkäriarmeijalle se teettää valtavan uuden lisätyön yhteenlaskettuna.
Nyt sitten kun rakenteisuuden autuuteen ollaan päädytty niin kaikkien pitää pystyä hyväksymään sen nurjat puolet. Pitää hyväksyä, että se hidastaa paljon palvelua ja maksaa kansantaloudelle valtavia summia sekä menetettynä työaikana että kalliina ja raskaina tietojärjestelminä. Ja yhä löytyy pilvin pimein niitä naiiveja kuntapäättäjiä, jotka jättävät hankintapäätöksiä tekemättä luullen, että nurkan takana on joku, joka myy kaksi kertaa parempaa tavaraa puolella hinnalla.
