11.1.2022 Mielipide: Omaishoitajan korvaus on 60 senttiä tunnissa – voisiko sitä vielä pienentää?

Tämä kirjoitukseni julkaistiin Länsi-Uusimaassa 27.8.2020.

Ikäihmisen omaishoitajaksi päädytään yleensä silloin, kun haluaa ottaa puolisostaan vastuun ”kunnes kuolema meidät erottaa”. Toinen tapa on ne aikuiset lapset, jotka haluavat kantaa vastuun vanhemmistaan niin kauan kuin heidän jalat kantavat - ja joskus pidempäänkin. Ennen kuin omaishoitajan ruhtinaalliset edut myönnetään - 440 € korvaus kuukaudessa verollisena ja kolme vapaapäivää - niin seula on tiukka.

Käytännössä omaishoitajaksi hyväksyttävän pitää ottaa vastuu hoidettavasta ja olla läsnä koko valveillaoloaika. Kun itse ilmoitin, että hoidan päivittäin äitiäni matkoineen 20 h viikossa ja isääni 6 h viikossa niin sitä ei katsottu riittäväksi mutta sen enempään ei juuri normaalisti töissä käyvä pysty oman perhe-elämänsä rinnalla.

Omaishoidettavalla on aina jokin vakava sairaus, joka ikääntymisen lisäksi heikentää hänen toimintakykyään. Käytännössä heillä on myös merkittävää satunnaista avun tarvetta, josta ei pystytä kunnallisen kotihoidon säännöllisillä käynneillä huolehtimaan. Usein tämä tarkoittaa öisiä wc-käyntejä, kyvyttömyyttä liikkua itsenäisesti, ympärivuorokautista valvonnantarvetta, suurta kaatumis- ja karkailuriskiä tai vastaavaa.

Työskentelen Vihdissä terveyskeskuslääkärinä ja ajoittain hoidan myös vuodeosastoa sekä muistipoliklinikkaa. Usein tulee ilmi, että myös hoitajalla itsellään saattaa olla toimintakykyä heikentävä sairaus. Jos hoitaja sairastuu äkisti ollaan tilanteessa, jolloin välittömästi osastohoitoon täytyy sijoittaa sekä omaishoitaja että hänen hoidettavansa. Usein omaishoitaja ei enää pysty sairastumisensa jälkeen selviytymään hoitovastuusta pidempään. Osastolle joudutaan ottamaan myös potilaita, joiden omaishoitajan taakka on tullut kohtuuttomaksi, hän ei enää jaksa valvoa öitä tai hänen oma romahtamisensa on nopeutunut hoitovastuun vuoksi vaikka vielä olisikin halua hoitaa omaista kotona. Tämä kertoo siitä kuinka kriittisen tärkeää omaishoitajan työpanos on ja kuinka se pitkittää hoidettavan joutumista ympärivuorokautiseen tehostettuun palvelutaloasumiseen. Heti kun hoitaja sairastuu hoidettavan hoitokustannukset yhteiskunnalle moninkertaistuvat.

Kun ollaan tilanteessa, että omaishoitajuus ei enää onnistu eikä kotihoito pysty ottamaan kattavaa vastuuta potilaasta joudutaan tekemään päätös sijoittamisesta tuettuun palveluasumiseen eli palvelutaloon. Sen jälkeen kuluu yhdestä kuuteen kuukautta, kunnes palvelutalopaikka järjestyy.

Tutkimusten mukaan suurimmat kustannukset kunnille syntyy viimeisistä kuukausista ennen palvelutalopaikan järjestymistä. Merkittävä syy on se, että kotihoito tai väsyneet omaiset joutuvat lähettämään potilaan toistuvasti päivystykseen, jossa varsinkin muistisairas potilas menee yleensä enemmän sekaisin. Sieltä vanhus joutuu ehkä sairaalaan muutamiksi päiviksi ja taas päiviksi tai pariksi viikoksi terveyskeskuksen vuodeosastolle, jossa hänet saadaan juuri ja juuri sellaiseen kuntoon, että hänet voidaan kotiuttaa. Pahimmassa tapauksessa hän on kaatunut, murtanut lonkkansa ja tarvitsee pidemmän kuntoutuksen. Tämä kierto saattaa toistua useita kertoja ennen kuin pavelutalopaikka lopulta järjestyy.

Tilanteesta voi tehdä myös sen analyysin, että palvelutalopaikan järjestymistä on lykätty liian pitkään ja potilas on päässyt liian huonoon kuntoon tai että omaishoitajan jaksamista ei ole ajoissa tuettu riittävästi. Tai että kotihoidon resurssit ovat olleet riittämättömät potilaan tarpeisiin nähden. Tavallisin syy siihen, että potilas ei ole oikea-aikaisesti tarkoituksenmukaisten palvelujen piirissä on määrärahojen puute. Se taas johtuu siitä, että rahat ovat kuluneet päivystyksellisiin toimiin, jotka eivät tue kotona pärjäämistä.

Siksi en voi ymmärtää millä matematiikalla on tultu johtopäätökseen, että omaishoitajaresursseja pienentämällä voidaan saavuttaa pienemmät hoitokulut. Yllämainituin perustein asia on juuri päinvastoin. Jos halutaan säästää vanhusväestön kalliista ja epätarkoituksenmukaisista päivystyksellisistä sairaalakustannuksista tulisi omaishoitajuuteen investoida, omaishoitajien tukeen panostaa ja omaishoitajuuden kynnystä huomattavasti alentaa. Omaishoitajuuteen sijoitetulle eurolle saadaan paras mahdollinen eli nelinkertainen tuotto verrattuna muihin hoitomuotoihin.

Ari Mönttinen

terveyskeskuslääkäri Vihti

yleislääketieteen erikoislääkäri