15.1.2023 Henkilöhaastattelu Lääkäriportaali
TERVEYSKESKUKSEN KONKARIN NOSTOT – ARI MÖNTTINEN: ”KETÄÄN EI HYÖDYTÄ, JOS KOROSTAMME UHKAKUVIA”
Ari Mönttinen ei pidä pitkää urapolkuaan minään harvinaisuutena. "Pitkän uran tehneitä on paljon, mutta monta kertaa he eivät kauheasti pidä ääntä itsestään ja tekemisestään vaan keskittyvät kliiniseen työhön."
toimittaja Sanna Tarvainen
11.01.2023 kello 11.00
Kolmekymmentä vuotta terveyskeskuslääkärinä, ja matka on vielä kesken. ”En lähde sille linjalle, että tappaisin itseäni työllä”, Ari Mönttinen sanoo. Mikä on saanut hänet jaksamaan, ja mitä hän haluaa nostaa esiin kollegoiden kesken juuri nyt?
– Yksi salaisuus on kellokortti, Ari Mönttinen sanoo.
Hän on jaksanut tehdä terveyskeskuslääkärin työtä yli 30 vuoden ajan muun muassa siksi, että ei anna tuntiensa valua liikaa ylitöiden puolelle.
– En lähde sille linjalle, että tappaisin itseäni työllä.
– Nautin siitä, että voin joustavasti käyttää systeemiä, kunhan tunnit tulevat täyteen, hän mainitsee.
Joskus voi tehdä pidempään, kun on tarvetta, ja toisinaan taas voi iltapäivällä lähteä aikaisemmin hoitamaan omia menoja.
Työn monipuolisuus on Mönttiselle yksi niistä tekijöistä, jotka ovat tukeneet jaksamista.
– Olin pari kolme vuotta töissä kuntoutuslaitoksessa, mutta kaipasin terveyskeskustyön monipuolisuutta. Kävinkin samaan aikaan terveyskeskuksessa päivystämässä.
Pitää voida keskittyä lääkärin töihin
– En minä mikään harvinaisuus ole, Mönttinen sanoo pitkästä terveyskeskuslääkärin polustaan.
– Pitkän uran tehneitä on paljon, mutta monta kertaa he eivät kauheasti pidä ääntä itsestään ja tekemisestään vaan keskittyvät kliiniseen työhön.
Keskittyminen on Mönttisen mielestä olennaista. Lääkärin pitäisi saada keskittyä lääkärin työhön.
Tästä teemasta julkaistiin Mönttiseltä hiljattain mielipideteksti Helsingin Sanomissa. On paljon pikku hommia, joihin tuhraantuu turhaan lääkärin aikaa, hän kuvasi.
Esimerkiksi: Kun printteristä loppuu muste tai paperi, lääkäri käy hakemassa niitä lisää. Lääkäri myös vie käytetyt lasiampullit erilliseen roska-astiaan lääkehuoneeseen – etsittyään ensin hoitajan, jolla on avain lukittuun huoneeseen.
Mönttinen kirjoittaa HS:ssä, ettei lääkäri tarvitse erillistä palvelijaa, mutta on paljon pieniä tehtäviä, jotka pitää hoitaa, jotta lääkärin työ sujuisi nykyistä jouhevammin.
Hänen mielestään järkevintä olisi, että kunkin työn tekee se, jolla on työhön tarkoituksenmukaisin koulutus.
– Parasta aikaani terveyskeskustyössä oli se, kun minulla oli henkilökohtainen vastaanottoavustaja, Mönttinen mainitsee.
– Teimme kaikki päivät työtä yhdessä. Se oli ensimmäinen terveyskeskustyöpaikkani Ruoveden terveyskeskuksessa.
Pelkkää ahdinkoako?
Terveyskeskusten ahdinko, lääkärivaje ja pitkät jonot ovat olleet median valokeilassa. Mönttinen arvioi, että ahdinkopuheesta huolimatta Suomessa on paljon sellaisia terveyskeskuksia, joissa homma toimii ihan hyvin.
– Uskallan sanoa, että siellä, missä väestö on pysynyt vakaan kokoisena, joskin toki ikääntyvänä, homma voi toimia ja paikoin toimiikin. Kuvio tulee haastetuksi esimerkiksi silloin, kun väestö kasvaa kovasti, mutta resurssit eivät. Sillä menolla tapettiin terveyskeskuksen väestövastuumalli myös meidän seudullamme.
– Totta kai suurissa kasvukaupungeissa tulee esille ongelmia, ja se saa isommat otsikot, koska se koskettaa kymmeniätuhansia tai satojatuhansia ihmisiä eri lailla kuin pienten kuntien ongelmat.
Ylipäänsä Mönttinen keskittyisi mieluummin rakentamaan tulevaisuutta kuin lietsomaan uhkakuvia. Hän on Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu ja sanoo katsovansa eteenpäin optimistisesti.
– Ketään ei hyödytä, jos korostamme uhkakuvia hyvinvointialueiden tuomista muutoksista. Se ei vie asioita eteenpäin.
– Peruutuspeiliin ei kannata takertua vaan tarttua niihin mahdollisuuksiin, joita muutos antaa. Sanonta siitä, että tulevaisuus ei tapahdu vaan se rakennetaan, on tässä tilanteessa mitä suurimmassa määrin totta.
KUKA?
Lohjalainen yleislääketieteen erikoislääkäri Ari Mönttinen (s. 1959) on työskennellyt perusterveydenhuollon lääkärinä vuodesta 1989.
Työskentelee terveyskeskuslääkärinä Nummelassa. Ennen hyvinvointialueuudistusta työpaikkana oli Perusturvakuntayhtymä Karviaisen Nummelan terveysasema. Karviaisen muodostivat Vihti ja Karkkila.
Lisäksi päivystänyt psykiatrian sairaalaa Lohjalla parinkymmenen vuoden ajan.
Kenttätyökeikkoja Punaisen Ristin kautta katastrofi- ja suuronnettomuuslääkärinä Haitilla maanjäristyksen jälkeen, Filippiineillä hirmumyrskyn jälkeen ja Kreikassa pakolaisleireillä.
”Hoidimme Syyrian sodan pakolaisia Pohjois-Kreikassa. Itse tiesin, että voin keikan jälkeen palata omaan miellyttävään kotiini, mutta näitä ihmisiä ei kukaan halunnut minnekään. Se kosketti. EU ei ole vielä tänäkään päivänä löytänyt ratkaisua Syyriasta tulleeseen pakolaisaaltoon. Se on surkea esitys meiltä. Totta kai olen iloinen, että Ukrainan pakolaiset on otettu avosylin vastaan, mutta suhtautumisessa muihin sotien pakolaisiin on kaksinaamaisuutta.”
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu (kd.).
Perheeseen kuuluvat vaimo ja kolme aikuista lasta.
Yrittää pitää huolen siitä, että vähintään yhtenä päivänä viikossa jättää muut asiat ja on perheen kesken. Vuosi sitten vaimon kanssa ostettiin asuntoauto, ja sillä on kierretty etenkin Länsi-Uudenmaan lähikohteita.
Yrittää huolehtia yleiskunnostaan. ”Välillä paremmalla, välillä huonommalla menestyksellä.”
Rakennuttanut kolme omakotitaloa ja remontoinut yhtä jos toista.
Lohjan adventtiseurakunnan aktiivinen jäsen.
Kolme puheenaihetta
Mistä puheenaiheista pitäisi kollegoiden kesken keskustella enemmän? Poimisitko muutaman juuri nyt eniten mielessäsi olevan ongelman, ratkaisun, idean, kipukohdan tai muuten esillepääsyä vaativan asian, joka liittyy terveydenhuoltoon, mieluusti juuri perusterveydenhuoltoon?
MITÄ MINÄ VOIN TEHDÄ HYVÄN TYÖYHTEISÖN ETEEN?
– Työpaikallani on eräs kollega, joka on äärimmäisen positiivinen esimerkki. Hänellä on tapana kysyä, mitä kuuluu ja miten menee, odottamattomissakin tilanteissa. Tällaisia ihmisiä tarvitaan työyhteisöissä, eikä heitä ole koskaan liikaa.
– Itse kunkin pitäisi osata vähän riisua silmälappuja ja huomata myös, mitä ympärillä tapahtuu. Onneksi työpaikoilla on niitä ihmisiä, jotka kysyvät oikeita kysymyksiä ja haluavat niihin myös rehellisiä vastauksia. Toki tämä on jossain määrin myös persoonakysymys.
– En tiedä itse olleeni koskaan työpaikalla, jossa olisi ollut kiusaamismentaliteettia. Kiusaaminen ja siihen verrattava toiminta työpaikoilla on ilmeisesti yleisempää kuin tiedostamme, mutta itse kukin voi tehdä sille jotain.
– Kaikkien meidän seniorien ja kokeneiden pitäisi olla korvat isoina varsinkin, kun on nuoria näköpiirissä, jotta kukaan heistä ei unohdu. Mitä isompi terveystehdas on kyseessä, sitä haasteellisempaa on, että jokainen tuntee kuuluvansa porukkaan.
TIIMIMALLI PERUSTERVEYDENHUOLTOON
– Perusterveydenhuollossa voitaisiin perustellusti ottaa ykköstavoitteeksi pysyvät hoitosuhteet. Se voisi onnistua tiimimallin avulla.
– Tiimiin voisivat kuulua esimerkiksi yleislääketieteen erikoislääkäri, kokenut terveyskeskuslääkäri ja nuorempi kollega. Tiimi jakaisi tietyn potilasmäärävastuun.
– Tiimimallissa ihmisten asiat pysyisivät yksissä näpeissä, kun siihen liitettäisiin sopivassa määrin myös hoitajat. Myös puhelimeen vastaavan henkilön olisi hyvä olla osa tiimiä. Silloin hän tietää, kuka mitäkin asiaa hoitaisi parhaiten niin sanotusti pienimmällä vaivalla.
ARVOSTUSTA KAIKILLE AMMATTIRYHMILLE
– Lääkärien täytyy pitää huolta myös siitä, että muutkin ammattiryhmämme saavat ansaitsemansa arvostuksen, Mönttinen sanoo.
– Työtä tehdään tiiminä. Kokenut terveyskeskuslääkäri on vähän kuin kapellimestari, joka pyörittää aika isoa orkesteria kaikkine erityistyöntekijöineen ja osaajineen. Sitä ei saa koskaan unohtaa.
– Käytännössä tämä tarkoittaa normaalia kohteliasta käytöstä ja sitä, ettei pura omaa väsymystään tai turhautumistaan työkaveriinsa.
LÄHTEET:
Mönttisen puhelinhaastattelu 5.1.2023
Lisää aiheesta:
hyvinvointialue, henkilökuva, terveyskeskuslääkäri, perusterveydenhuolto, Ari Mönttinen, terveyskeskus
