15.7.2023 LU: MIKÄ SIINÄ VALLASSA VIEHÄTTÄÄ?
Edustamani Kristillisdemokraattinen puolue (KD) sai vaalituloksen perusteella kutsun hallitusneuvotteluihin ja minä henkilökohtaisesti puolueelta kutsun yhdeksi neuvottelijoista. Koin mahdollisuuden hyvin mielenkiintoiseksi vaikkakin haasteelliseksi ja vastuulliseksi ja siitä muodostui kohdallani viiden viikon intensiivinen talkoorupeama.
Neuvotteluihin osallistuivat siis Kokoomus (kok), Perussuomalaiset (ps), Ruotsalainen kansanpuolue (rkp) ja kd. Työskentelin perustasolla eli jaostossa, jossa meitä oli kymmenen jäsentä näistä puolueista. Jaostojen muistiot käsiteltiin reformipöytätasolla, joissa oli ylempi päätösvalta hallitusohjelmasta ja samoin edustajat kaikista puolueista. Mikäli reformi ei päässyt asioista kompromissiin lopullisen päätöksen teki puolueiden puheenjohtajien pöytä. Oma jaostoni keskittyi teemaan Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestäminen. Emme ottaneet kantaa palveluiden rahoitukseen suoranaisesti, siitä päätettiin muualla.
Työviikot olivat kuusipäiväisiä alkaen heti kello 8.00 ja joissain ryhmissä päättyivät kello 22 aikaan tai joskus venyivät yli puolen yön. Pöydät kutsuivat kuultaviksi haluamansa ja parhaina pitämänsä asiantuntijat, joiden tuli 5-10 minuutin puheenvuorossa kertoa omaan osaamiseensa perustuen parhaat toimenpiteet kyseisen teeman ratkaisuksi. Asiantuntijoita kuulimme viitisenkymmentä ja omaan perusosaamiseemme perustuen ja kuulemastamme viisastuneina pyrimme yhteiseen näkemykseen parhaista toimintatavoista. Yhteistyöhenki oli ryhmässämme hyvä.
Eräänä päivänä keskustelumme sivusi suhdetta alkoholin saatavuuteen. Olimme ryhmässä kuulemamme perusteella lähes yksimielisiä siitä, että sen saatavuutta ei ole viisasta lisätä, koska seurauksia eikä aiheutuvia lisäkustannuksia kestäisi terveydenhuoltomme eikä kansantalous. Nyt jo vuosittain veronmaksajat käyttävät 2 000 miljoonaa euroa haittojen kustannuksiin. Kirjasimme asian yksissä tuumin pöytäkirjaan.
Kotiin kävellessäni olin erityisen hyvällä tuulella. Oivalsin, että olen yhdessä tekemässä merkityksellistä työtä, jolla voidaan pelastaa ihmishenkiä eikä vain kustannuksia. Valtaa voi siis käyttää ihmisten pelastamiseen. Upea tunne!
Länskärin pääkirjoitus 28.6 viittasi alkoholipolitiikkaan ja kertoi, että kun 2018 väkevämmät oluet saatiin kauppaan niin ei tuntunut missään - kansa oli aikuistunut juomatavoissaan. Ei pidä paikkaansa. Muutoksen jälkeen joka vuosi on kuollut 150 henkeä enemmän alkoholisairauksiin kuin ennen.
Kun lopullinen hallitussopimus julkaistiin olin pettynyt. Tavoite olla lisäämättä alkoholin tarjontaa oli lobbareiden toimesta saatu pyyhittyä pois. Kaupalliset tahot, jotka haluavat kasvattaa liikevaihtoa myymällä nimenomaan alkoholia ja lisäämällä riippuvuutta olivat saaneet haluamansa. Ja keinona on nimenomaan vähentää 50 miljoonaa euroa verotuloja vuodessa, joka sitten peritään veronmaksajilta muilla tavoin. Sen lisäksi että haitat lisääntyvät noin 100 miljoonaa vuodessa.
Kansa on äänestänyt ja saanut itselleen tällä kertaa tällaisen hallituksen. Ei sitten pidä ihmetellä, jos yhteiset rahat ei riitä terveyspalveluihin. Neljän vuoden kuluttua on uusi mahdollisuus käyttää harkintaa.
Ari Mönttinen
Hyvinvointi- ja terveysjaosto, varajäsen
Aluevaltuutettu, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue
